2017 Boyd N. Lyonin merikilpikonnarahaston saaja

Boyd N. Lyon Sea Turtle Fund perustettiin Boyd N. Lyonin muistoksi ja se tarjoaa vuosittain stipendin yhdelle meribiologian opiskelijalle, jonka tutkimus keskittyy merikilpikonniin. Rahaston perustivat perhe ja läheiset yhdessä The Ocean Foundationin kanssa tukemaan hankkeita, jotka parantavat ymmärrystämme muun muassa merikilpikonnien käyttäytymisestä, elinympäristön tarpeista, runsaudesta, alueellisesta ja ajallisesta jakautumisesta sekä tutkimussukelluksen turvallisuudesta. Boyd työskenteli biologian jatkotutkinnolla Keski-Floridan yliopistossa ja teki tutkimusta UCF Marine Turtle Research Institutessa Melbourne Beachissä, kun hän traagisesti kuoli tekemässä sitä, mitä hän rakasti tehdä, yrittäessään vangita vaikeasti havaittavissa olevaa merikilpikonnaa. Monet opiskelijat hakevat stipendiä joka vuosi, mutta saajalla on oltava todellinen intohimo merikilpikonniin, kuten Boydin.

Tämän vuoden Boyd N. Lyonin merikilpikonnarahaston stipendin saaja on Juan Manuel Rodriquez-Baron. Juan opiskelee parhaillaan tohtorintutkintoa North Carolinan yliopistossa Wilmingtonissa. Juanin ehdottama suunnitelma sisältää Itä-Tyynenmeren nahkakilpikonnien sivusaaliiden ja fysiologisten osien arvioinnin vapautumisen jälkeen Keski- ja Etelä-Amerikan rannikon ravinnonhakualueilla. Lue hänen koko suunnitelmansa alta:

----

1. Tutkimuskysymyksen tausta 
Itäisen Tyynenmeren (EP) nahkakilpikonna (Dermochelys coriacea) vaihtelee Meksikosta Chileen, ja sillä on tärkeimmät pesimärannat Meksikossa ja Costa Ricassa (Santidrián Tomillo ym. 2007; Sarti Martínez ym. 2007) ja ensisijaiset ravinnonhakupaikat rannikon edustalla olevissa vesissä. Keski- ja Etelä-Amerikka (Shillinger et al. 2008, 2011; Bailey ym. 2012). IUCN on listannut EP-nahkakilpikonnan äärimmäisen uhanalaisena, ja naaraiden pesivien lukumäärän dramaattinen väheneminen tärkeimmillä indeksin pesimärannoilla on dokumentoitu (http://www.iucnredlist.org/details/46967807/0). On arvioitu, että tällä hetkellä on alle 1000 aikuista EP-nahkakilpikonnaa. Täysikasvuisten ja ala-aikuisten EP-nahkakilpikonnien tahaton pyydystäminen kalastuksen toimesta tämän lajin ravinnonhakuympäristöissä on erityisen huolestuttavaa, koska näillä elämänvaiheilla on voimakas vaikutus populaation dynamiikkaan (Alfaro-Shigueto et al. 2007, 2011; Wallace et al. al. 2008). Etelä-Amerikan rannikolla tehtyjen satamapohjaisten tutkimusten tulokset osoittavat, että alueellisessa pienimuotoisessa kalastuksessa pyydetään vuosittain 1000–2000 EP-nahkakilpikonnaa ja noin 30–50 % pyydetyistä kilpikonnioista kuolee (NFWF ja IUCN/SSC Merikilpikonnien asiantuntijaryhmä). NOAA on listannut Tyynenmeren nahkakilpikonnan yhdeksi kahdeksasta "valokeilassa olevasta lajista" ja nimennyt sivusaaliiden lieventämisen yhdeksi tärkeimmistä suojelutoimista tämän lajin elpymisen kannalta. Maaliskuussa 2012 koottiin asiantuntijatyöryhmä kehittämään alueellista toimintasuunnitelmaa EP-nahkakilpikonnan vähenemisen pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi. Alueellisessa toimintasuunnitelmassa korostetaan suuren sivusaalisriskin alueiden tunnistamisen merkitystä ja suositellaan erityisesti satamapohjaisten merikilpikonnien sivusaaliiden arvioinnin laajentamista Panamaan ja Kolumbiaan. Lisäksi alueellisessa toimintasuunnitelmassa tunnustetaan, että kalastuksen sivusaaliista johtuva kuolleisuus on valtava haaste EP:n nahkakilpikonnan toipumispyrkimyksille, ja todetaan, että vuorovaikutuksen jälkeisten kuolleisuuslukujen parempi ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää kalastuksen sivusaaliiden todellisen vaikutuksen arvioimiseksi perusteellisesti. tätä lajia.

2. Tavoitteet 
2.1. Kerro, mitkä laivastot ovat vuorovaikutuksessa nahkaselkäisten kanssa ja mitkä vuodenajat ja alueet ovat erityisen tärkeitä näille vuorovaikutuksille; myös järjestää työpajoja kalastajien kanssa tutkimustulosten jakamiseksi, vangittujen kilpikonnien käsittelyn ja vapauttamisen parhaiden käytäntöjen edistämiseksi ja yhteistyösuhteiden edistämiseksi tulevien tutkimusten helpottamiseksi.

----
2.2. Tarkenna arvioita nahkakilpikonnan kuolleisuudesta kalastuksen vuorovaikutuksesta ja dokumentoi nahkakilpikonnan liikkeet Itä-Tyynenmeren ravinnonhakualueilla arvioidaksesi kalastuksen vuorovaikutuksen mahdollisia kuumia kohtia.
----
2.3. Tee yhteistyötä alueen laajuisten aloitteiden (LaudOPO, NFWF) ja NOAA:n kanssa nahkakilpikonnien sivusaaliiden karakterisoimiseksi Keski- ja Etelä-Amerikan kalastuksesta ja tiedottaa hallintopäätöksistä uhkien vähentämistavoitteista.
----
3. menetelmät
3.1. Vaihe yksi (käynnissä) Teimme standardoidut sivusaaliiden arviointitutkimukset kolmessa satamassa Kolumbiassa (Buenaventura, Tumaco ja Bahía Solano) ja seitsemässä satamassa Panamassa (Vacamonte, Pedregal, Remedios, Muelle Fiscal, Coquira, Juan Diaz ja Mutis). Satamien valinta tutkimuksen hallinnointiin perustui hallituksen tietoihin tärkeimmistä Kolumbian ja Panaman vesillä toimivista kalastuslaivastoista. Lisäksi tiedot siitä, mitkä laivastot ovat vuorovaikutuksessa nahkaselkäisten kanssa, ja vuorovaikutuksen koordinaattien alustava kokoelma (GPS-laitteiden kautta, jotka jaetaan osallistumaan halukkaille kalastajille). Näiden tietojen avulla voimme arvioida, minkä kaluston kanssa kannattaa työskennellä, jotta voimme kerätä yksityiskohtaisempaa tietoa vuorovaikutuksista. Järjestämällä kansallisia työpajoja kesäkuussa 2017 ehdotamme koulutusta ja työkaluja sellaisten kalastuskäytäntöjen edistämiseksi, jotka lisäävät molemmissa maissa rannikkokalastuksesta ja pelagisesta kalastuksesta pyydettyjen nahkakilpikonnien mahdollisuuksia selviytyä vapauttamisen jälkeen.
3.2. Vaihe kaksi Otamme käyttöön satelliittilähettimet ja teemme terveysarviointeja Kolumbian ja Panaman pitkäsiima-/verkkokalastuksessa pyydettyjen nahkakilpikonnien kanssa. Teemme yhteistyötä Kolumbian ja Panaman kansallisen kalastuspalvelun (AUNAP ja ARAP) hallituksen tutkijoiden ja kalastajien kanssa, jotka työskentelevät alueilla, joilla on suuri sivusaalisriski, kuten satamapohjaiset sivusaalistutkimukset osoittavat. Terveysarvioinnit ja lähetinliitännät suoritetaan julkaistujen protokollien mukaisesti (Harris et al. 2011; Casey ym. 2014) rutiinikalastustoimien aikana vangittujen nahkakilpikonnien kanssa. Verinäytteistä analysoidaan aluksella tietyt muuttujat hoitopisteanalysaattorilla, ja osa verinäyte jäädytetään myöhempää analysointia varten. PAT-tunnisteet ohjelmoidaan vapautumaan niskaan kiinnityskohdasta kuolleisuutta osoittavissa olosuhteissa (eli syvyys > 1200 m tai vakiosyvyys 24 tunnin ajan) tai 6 kuukauden seurantajakson jälkeen. Käytämme mallinnuslähestymistapaa, joka soveltuu kerätyille tiedoille vertaillaksemme eloonjääneiden, kuolleiden ja terveiden merikilpikonnien fysiologisia ominaisuuksia tieteellistä tutkimusta varten. Vapautuksen jälkeisiä liikkeitä seurataan ja elinympäristön käytön alueellisia ja ajallisia suuntauksia tutkitaan. 4. Odotetut tulokset ja tulosten levittäminen Käytämme kalastuslaivastojen kokoa ja pyyntiponnistusta koskevia tutkimustietoja ja valtion tilastoja arvioidaksemme vuosittain pienten ja teollisten kalastusten nahkakilpikonnavuorovaikutuksia. Nahkakilpikonnan sivusaaliiden vertailu kalastuksen välillä antaa meille mahdollisuuden tunnistaa tärkeimmät uhat ja mahdollisuudet sivusaaliiden vähentämiseen tällä alueella. Fysiologisten tietojen yhdistäminen julkaisun jälkeiseen käyttäytymistietoon parantaa kykyämme arvioida kalastusvuorovaikutuksista johtuvaa kuolleisuutta. Vapautuneiden nahkakilpikonnien satelliittiseuranta edistää myös alueellisen toimintasuunnitelman tavoitetta tunnistaa elinympäristön käyttötavat ja mahdollisuus alueelliseen ja ajalliseen päällekkäisyyteen nahkakilpikonnien ja kalastustoimien itäisellä Tyynellämerellä.