Vierasblogi Shark Advocatesilta

Shark Advocates International (SAI) on innoissaan aloittaessaan toisen täyden vuoteemme The Ocean Foundationin (TOF) -projektina. TOF:n ansiosta meillä on hyvät valmiudet tehostaa ponnistelujamme haiden ja rauskujen suojelemiseksi vuonna 2012. 

Rakennamme moniin palkitseviin saavutuksiin, joihin osallistuimme vuonna 2011, mukaan lukien rauskun suojelu vaeltavia lajeja koskevan yleissopimuksen mukaisesti, ensimmäiset kansainväliset Atlantin silkkihaiden suojelutoimenpiteet, huomattavasti alennettu kansainvälinen luistimien kiintiö Luoteis-Atlantilla. , kansainvälistä suojelua valtameren valkokärkihaille itäisellä trooppisella Tyynellämerellä ja suojelua silkkihaille Välimerellä.

Tulevat kuukaudet tuovat myös paljon mahdollisuuksia parantaa haavoittuvien haiden ja rauskujen suojelun tasoa. SAI keskittyy yhteistyöhön estääkseen liikakalastusta, kestämätöntä kauppaa ja eväpyyntiä useiden paikallisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten tahojen kautta. 

Esimerkiksi vuosi 2012 tulee olemaan suuri vuosi vasaranpäiden suojelulle, jotka ovat yksi uhanalaisimpia laajasti vaeltavista haista. Pyrin vahvistamaan Yhdysvaltain Atlantin vasaranpäärajoja ja jatkan osallistumista National Marine Fisheries Servicen (NMFS) laajasti vaeltavien lajien neuvoa-antavan paneelin kokouksiin, joissa kehitetään hallituksen vaihtoehtoja vasarapääpopulaatioiden uudelleenrakentamiseksi tämän vuoden aikana. SAI on vaatinut vasarahaiden (sileä-, simpukka- ja suurhaiden) lisäämistä kiellettyjen lajien liittovaltion luetteloon (eli hallussapito on kielletty). Samaan aikaan, koska vasaranpäät ovat poikkeuksellisen herkkiä lajeja ja kuolevat helposti ja nopeasti kiinni saatuaan, on välttämätöntä, että myös muita toimenpiteitä tutkitaan ja toteutetaan, jotta vasaranpään vangitseminen ylipäätään estetään ja parannetaan mahdollisuuksia saada kiinni ja päästää irti. vasaranpäät selviävät.

Vasaranpäät ovat myös hyviä ehdokkaita uhanalaisten lajien kansainvälisen kaupan (CITES) luetteloon, koska näiden lajien evät ovat erittäin arvostettuja ja niitä myydään maailmanlaajuisesti käytettäväksi perinteisessä kiinalaisessa haineväkeitossa. Yhdysvallat kehitti vasarapäälistausehdotuksen (jonka tavoitteena on parantaa kansainvälisen vasarakärkikaupan seurantaa) viimeistä CITES-konferenssia varten vuonna 2010, mutta se ei saanut hyväksymiseen vaadittavaa 2/3 äänten enemmistöä muilta mailta. SAI on tehnyt yhteistyötä Project AWARE Foundationin kanssa kehottaakseen Yhdysvaltain hallitusta jatkamaan ponnisteluja vasarankärkillä käytävän kaupan rajoittamiseksi vuoden 2013 CITES-konferenssia koskevalla ehdotuksella. SAI hyödyntää useita tulevia tilaisuuksia kommentoida Yhdysvaltain prioriteetteja CITES-ehdotuksille ja korostaa vasarapäiden ja muiden hailajien ahdinkoa. Lopullisia päätöksiä Yhdysvaltojen CITES-ehdotuksista odotetaan vuoden loppuun mennessä. Lisäksi teemme yhteistyötä useiden kansainvälisten suojeluryhmien kanssa kannustaaksemme muiden maiden CITES-listausehdotuksia muiden uhanalaisten, hyvin kaupattujen lajien, kuten piikkihai- ja silahaiden, osalta.

Tämä vuosi tuo myös viimeiset taistelut pitkässä taistelussa Euroopan unionin (EU) hainevienpyyntikiellon vahvistamiseksi (hain evien leikkaaminen ja ruumiin mereen heittäminen). Tällä hetkellä EU:n eväpyyntiasetus sallii luvan saaneiden kalastajien irrottaa hain evät merellä ja purkaa ne erillään hain ruumiista. Nämä porsaanreiät haittaavat vakavasti EU:n eväpyyntikiellon täytäntöönpanoa ja asettavat huonon standardin muille maille. SAI tekee tiivistä yhteistyötä Shark Alliance -koalition kanssa rohkaistakseen EU:n kalastusministereitä ja Euroopan parlamentin jäseniä hyväksymään Euroopan komission ehdotuksen vaatia, että kaikki hait puretaan aluksesta evät edelleen kiinni. Tämä vaatimus on jo voimassa useimmissa Yhdysvaltojen ja Keski-Amerikan kalastuksessa, ja se on ainoa varma tapa määrittää, ettei hailla ollut eväisiä. se voi myös johtaa parempaan tietoon hailajeista (koska hait ovat helpommin tunnistettavissa lajitasolla, kun niillä on vielä evät). Suurin osa EU:n jäsenvaltioista kieltää jo hainevien irrottamisen merellä, mutta Espanja ja Portugali – tärkeimmät hain kalastusmaat – jatkavat varmasti hyvää taistelua poikkeuksien säilyttämiseksi. EU:n "evät kiinnitetty" -sääntö parantaisi USA:n ponnistelujen onnistumisen mahdollisuuksia vahvistaa tällä tavalla kansainvälisiä eväpyyntikieltoja ja voisi siten hyödyttää haita maailmanlaajuisesti.

Lähempänä kotiaan SAI on yhä huolestuneempi ja aktiivisempi "sileähaiden" (tai "sileäkoira") kasvavien mutta silti sääntelemättömien haiden kalastuksen suhteen Keski-Atlantin osavaltioiden edustalla. Sileähai on ainoa USA:n Atlantin hailaji, jonka kohteena on ilman yleisiä kalastusrajoituksia. Toisin kuin useimmat muut alueen kaupallisesti kalastetut hait, sileähaikalaa ei ole vielä tehty populaatioarvioinnissa, joka määrittäisi turvalliset saalismäärät. Atlantin osavaltion johtajat luopuivat saaliiden rajoittamissuunnitelmista kalastusalan vastustamisen jälkeen. Ensimmäisten liittovaltion kalastusrajoitusten oli määrä tulla voimaan tässä kuussa, mutta niitä on sittemmin lykätty osittain hainsuojelulain täytäntöönpanon viivästymisen vuoksi. Laki sisältää kielenkäyttöä, joka saattaa johtaa poikkeuksiin sileän haikalan osalta. Sillä välin saaliiden saaliiden määrä lisääntyy ja kalastajat vaativat, että mahdollisia tulevia rajoja nostetaan aiemmin sovittua pidemmälle. SAI jatkaa huolenaiheidemme esittelemistä osavaltioiden ja liittovaltion kalastusjohtajien kanssa välittömänä tavoitteenaan perussaaliiden rajoittaminen populaation arvioinnin aikana.

Toinen haavoittuva Keski-Atlantin laji, joka aiheuttaa huolta SAI:lle, on cowose ray. Tämä haiden lähisukulainen on merenelävien alan kampanjan kohteena "Eat a Ray, Save the Bay", joka hyödyntää kiistanalaisia ​​tieteellisiä väitteitä siitä, että Yhdysvaltain Atlantin rauskukanta on räjähtänyt ja uhkaa arvokkaampia lajeja, kuten kampasimpukoina ja ostereina. Kalastuksen kannattajat ovat vakuuttaneet monet siitä, että conose-säteen (tai "Chesapeake") syöminen ei ole vain hieno uusi kestävä toiminta, vaan myös ympäristövastuu. Todellisuudessa rauskut synnyttävät yleensä vain yhden pennun vuodessa, mikä tekee niistä erityisen alttiita liikakalastukselle ja hitaaksi toipumaan, kun ne ovat ehtyneet, eikä rauskun saaliille ole rajoituksia. Tieteelliset kollegat pyrkivät kumoamaan tutkimuksen, joka johti moniin väärinkäsityksiin conoosisäteistä, mutta SAI keskittyy kouluttamaan jälleenmyyjiä, johtajia ja yleisöä eläimen haavoittuvuudesta ja kiireellisestä hoidon tarpeesta.

Lopuksi SAI osallistuu useisiin toimiin, joilla pyritään tutkimaan ja minimoimaan erityisen haavoittuvien haiden ja rauskujen, kuten sahakalojen, valtameren valkokärkien ja rauskujen, satunnaista saamista (tai "sivusaaliita"). Osallistun useisiin komiteoihin ja työryhmiin, jotka tarjoavat loistavia tilaisuuksia keskustella kiireellisistä sivusaaliista tutkijoiden, kalastusjohtajien ja luonnonsuojelijan kanssa kaikkialta maailmasta. Olen esimerkiksi ylpeä saadessani olla uusi jäsen International Seafood Sustainability Foundationin ympäristöalan sidosryhmien komiteassa, jonka kautta voin kannustaa tukemaan erilaisten alueellisten tonnikalan kalastuksenhoitoelinten kansainvälisten haiden kalastuspolitiikkojen parannuksia. Olen edelleen Yhdysvaltain Smalltooth Sawfish Recovery -ryhmän pitkäaikainen jäsen, jonka tavoitteena on muun muassa mitata ja minimoida sahakalan sivusaaliit Yhdysvalloissa katkarapujen kalastuksesta. Tänä vuonna sahatiimin jäsenet tulevat yhdessä muiden Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton haiasiantuntijaryhmän asiantuntijoiden kanssa kehittämään maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa sahakalan suojelulle.   

SAI arvostaa mahdollisuuksia, joita Yhdysvaltain hallitus antaa luonnonsuojelijalle ja muille sidosryhmille keskustella ja auttaa muotoilemaan kansallisia ja kansainvälisiä hai- ja rauskupolitiikkaa. Toivon voivani jatkossakin toimia Yhdysvaltojen neuvoa-antavissa komiteoissa ja valtuuskunnissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä kalastuskokouksissa. SAI aikoo myös jatkaa tiivistä yhteistyötään Project AWARE Foundationin, Wildlife Conservation Societyn, Shark Trustin, World Wildlife Fundin, Conservation Internationalin, Humane Societyn, Ocean Conservancyn ja TRAFFICin kollegoiden sekä American Elasmobranch Societyn ja European Elasmobranchin tutkijoiden kanssa. yhdistys. Kiitämme edelleen syvästi avokätistä tukea "keystone-avustajillemme", mukaan lukien Curtis ja Edith Munson Foundation, Henry Foundation, Firedoll Foundation ja Save Our Seas Foundation. Tämän tuen ja kaltaisten ihmisten avun ansiosta vuosi 2012 voi olla bannerivuosi haiden ja rauskujen suojelemisessa lähelläsi ja ympäri maailmaa.

Sonja Fordham, SAI:n puheenjohtaja