Robert Gammariello ja haukkanokkakilpikonna

Joka vuosi Boyd Lyon Sea Turtle Fund isännöi stipendiä meribiologian opiskelijalle, jonka tutkimus keskittyy merikilpikonniin. Tämän vuoden voittaja on Robert Gammariello.

Lue hänen tutkimuksensa yhteenveto alta:

Merikilpikonnan poikaset löytävät valtameren noustuaan pesästään siirtymällä kohti valoja lähellä horisonttia, ja valon värin on osoitettu saavan aikaan erilaisia ​​reaktioita, kun punainen valo houkuttelee kilpikonnia vähemmän kuin sininen valo. Nämä tutkimukset on kuitenkin suoritettu vain tietyllä merikilpikonnalajien ryhmällä (ensisijaisesti viheriöillä ja metsäkilpikonnalla). 

Hawksbill merikilpikonnat (Eretmochelys imbricata) ei ole testattu tällaisten mieltymysten suhteen, ja kun otetaan huomioon, että haukkanokka pesii kasvillisuuden alla, jossa se oletettavasti on tummempaa, niiden mieltymysten ja valoherkkyyden voisi olettaa poikkeavan muista lajeista. Tällä on seurauksia kilpikonnaturvallisen valaistuksen käyttöönotossa, koska viheriöiden ja metsänkärkien turvallinen valaistus ei välttämättä ole turvallista valaistusta haukkanokkaille. 

Projektillani on kaksi tavoitetta:

  1. määrittämään havaintokynnyksen (valon intensiteetti), joka saa aikaan fototaktisen vasteen hawksbill-poikoista visuaalisella spektrillä, ja
  2. sen määrittämiseksi, osoittavatko haukkanokkarit saman mieltymyksen lyhyemmille valon aallonpituuksille (sininen) verrattuna pidempiin valon aallonpituuksiin (punainen).
Kuoriutuva haukkanokka asetetaan Y-sokkeloon, ja sen annetaan jonkin aikaa sopeutua sokkeloon.
Y-sokkelo, johon kuoriutuva haukkanokka asetetaan määrittämään vastetta valoon

Toimenpide molemmissa tavoitteissa on samanlainen: kuoriutuva haukkanokka sijoitetaan Y-sokkeloon ja annetaan sopeutumisajan jälkeen orientoitua sokkelossa. Ensimmäistä tarkoitusta varten poikasille esitetään valo toisen käden päässä ja pimeys toisessa päässä. Jos kuoriutuva poikanen havaitsee valon, sen pitäisi siirtyä sitä kohti. Vähennämme intensiteettiä seuraavissa kokeissa asteittain, kunnes kuoriutuvat poikaset eivät enää liiku tuota valoa kohti. Pienin arvo, jota kohti kuoriutuva poikanen liikkuu, on sen tunnistuskynnys kyseiselle valon värille. Toistamme sitten tämän prosessin useille väreille koko spektrin alueella. 

Toista tarkoitusta varten esittelemme kuoriutuvia poikasia kahdella eri valon värillä näillä kynnysarvoilla määrittääksemme mieltymyksen aallonpituuden perusteella. Esittelemme myös kuoriutuneita poikasia, joissa on punasiirretty valo kaksinkertaisella kynnysarvolla nähdäksemme, onko suhteellinen intensiteetti ohjaava tekijä suunnassa värin sijaan.

Tämän tutkimuksen suurin hyöty on, että sitä voidaan käyttää merikilpikonnien turvallisissa valaistuskäytännöissä haukkanokkien pesimärannoilla.