Costa Rican BBNJ-työpaja

Vietin 8. ja 9. maaliskuuta Puntarenasissa Costa Ricassa Keski-Amerikan työpajassa, jossa kehitettiin valmiuksia ulkoministeriöille, jotka vastaavat YK:n yleiskokouksen (UNGA) päätöslauselman 69/292 pyyntöön neuvotella uudesta oikeudellisesta välineestä. biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja kestävä käyttö kansallisten lainkäyttöalueiden ulkopuolella (BBNJ) YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisesti ja auttaa maailmanlaajuista yhteisöä toteuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (erityisesti valtameriä koskeva SDG14). 

Entä suupalaksi? Käännös: Autamme hallituksen ihmisiä olemaan valmiita neuvottelemaan siitä, miten suojellaan kasveja ja eläimiä, jotka jäävät minkään kansan laillisen valvonnan ulkopuolelle sananlaskujen avomeren syvyyksissä ja pinnalla! Missä on merirosvoja…

Työpajassa olivat Panaman, Hondurasin, Guatemalan edustajat ja tietysti isäntämme Costa Rica. Näiden Keski-Amerikan maiden lisäksi paikalla oli edustajia Meksikosta ja pari henkilöä Karibiasta.

71 % planeettamme pinta-alasta on valtameriä ja 64 % siitä on aavaa merta. Ihmisen toimintaa esiintyy kaksiulotteisissa tiloissa (meren pinta ja pohja) sekä aavan meren kolmiulotteisissa tiloissa (vesipatsas ja merenpohjan pohjamaa). YK:n yleiskokous pyysi uutta oikeudellista välinettä, koska meillä ei ole yhtä toimivaltaista viranomaista, joka olisi vastuussa BBNJ-alueista, ei kansainvälisen yhteistyön välinettä eikä täysin jäsenneltyä tapaa tunnustaa, kuinka BBNJ-alueet jaetaan yhteiseksi perinnöksi kaikille. planeetta (ei vain niille, joilla on varaa mennä ja ottaa se). Kuten muutakin valtamerta, aavaa merta uhkaavat tunnetut ja kasautuvat uhat ja inhimilliset paineet. Tiettyä ihmisen toimintaa avomerellä (kuten kalastusta, kaivostoimintaa tai merenkulkua) hallinnoivat tietyt alakohtaiset organisaatiot. Niiltä puuttuu johdonmukaiset oikeudelliset järjestelmät tai valtuudet, eikä niillä tietenkään ole mekanismia alojen välistä koordinointia ja yhteistyötä varten.

Ajankohtaiset puhujamme, tapaustutkimuksemme ja pyöreän pöydän keskustelumme vahvistivat haasteita ja keskustelivat ratkaisuista. Puhuimme meren geenivarojen hyödyn jakamisesta, kapasiteetin kehittämisestä, meriteknologian siirrosta, aluekohtaisista hoitovälineistä (mukaan lukien kansallisen lainkäyttövallan ulkopuoliset meren suojelualueet), ympäristövaikutusten arvioinneista ja monialaisista kysymyksistä (mukaan lukien uskottava täytäntöönpano, noudattaminen ja kiistat resoluutio). Pohjimmiltaan kysymys on siitä, kuinka jakaa aavan meren palkkio (tunnettu ja tuntematon) tavoilla, jotka koskevat maailmanlaajuista yhteistä perintöä. Kokonaiskonseptina oli tarve hallita käyttöä ja toimintaa tavalla, joka on oikeudenmukainen tänään ja tasapuolinen tuleville sukupolville.

Minut kutsuttiin sinne keskustelemaan Sargassomerestä ja siitä, miten sitä "hallitaan" alueena, joka on jo kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella. Sargasso-meri sijaitsee Atlantin valtamerellä, ja sitä rajoittaa suurelta osin neljä merkittävää valtameren virtausta, jotka muodostavat kierteen, jonka sisällä kasvavat suuret sargassum-matot. Meri on koti joukolle vaeltavia ja muita lajeja osan tai koko elinkaarensa ajan. Istun Sargasson merikomissiossa, ja olemme ylpeitä tavoista, joilla olemme edistyneet. 

Olemme jo tehneet kotiläksymme ja esittäneet tieteellisiä todisteita Sargassomeren ainutlaatuisesta biologisesta monimuotoisuudesta. Olemme arvioineet sen tilan, inventoineet ihmisten toimintaa, ilmoittaneet suojelutavoitteemme ja määrittäneet työsuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi alueellamme. Työskentelemme jo saadaksemme tunnustusta erityisestä asemastamme asianomaisten ja toimivaltaisten instituutioiden kanssa, jotka käsittelevät kalastusta, vaeltavia lajeja, merenkulkua, merenpohjan louhintaa, merenpohjakaapeleita ja muuta toimintaa (yli 20 tällaista kansainvälistä ja alakohtaista järjestöä). Ja nyt tutkimme ja kirjoitamme Sargasso-meren hallintosuunnitelmaamme, joka on ensimmäinen aavan meren alueen "hallintasuunnitelma". Sellaisenaan se kattaa kaikki Sargasso-meren sektorit ja toiminnot. Lisäksi se tarjoaa kattavan kehyksen tämän ikonisen ekosysteemin säilyttämiselle ja kestävälle käytölle, joka on täysin minkään kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella. Komissiolla ei tosin ole laillisia hallintovaltuuksia, joten annamme vain ohjeita sihteeristöllemme ja neuvomme virallisen Sargasson meriyhteistyöalueen perustaneen Hamiltonin julistuksen allekirjoittajia ja komissiota. Sihteeristön ja allekirjoittajien on saatava kansainväliset ja alakohtaiset järjestöt noudattamaan näitä suosituksia.

Tapaustutkimuksestamme (ja muista) saadut opetukset sekä uuden välineen neuvottelujen perusteet ovat selkeitä. Tämä ei tule olemaan helppoa. Nykyinen vähimmäissääntelyrakenteiden järjestelmä hyödyttää niitä, joilla on oletuksena suuremmat tekniset ja taloudelliset resurssit. Nykyisessä järjestelmässämme on myös viestintä-, sääntely- ja muita haasteita. 

Ensinnäkin "toimivaltaisia ​​viranomaisia" on vähän ja niiden välistä koordinointia tai jopa viestintää on vähän. Samat kansallisvaltiot ovat edustettuina monissa näistä kansainvälisistä ja alakohtaisista järjestöistä. Silti jokaisella organisaatiolla on omat erityiset sopimusvaatimuksensa suojatoimenpiteille, prosessille ja päätöksentekokriteereille. 

Lisäksi joskus kunkin maan edustajat ovat erilaisia ​​kussakin organisaatiossa, mikä johtaa epäjohdonmukaisiin kantoihin ja lausuntoihin. Esimerkiksi maan edustaja IMO:ssa ja kyseisen maan edustaja ICCAT:ssa (tonnikalan ja vaeltavien lajien hallintaelimessä) on kaksi eri henkilöä kahdesta eri virastosta, joilla on erilaiset direktiivit. Ja jotkut kansallisvaltiot vastustavat täysin ekosysteemiä ja ennalta varauttavia lähestymistapoja. Joillakin organisaatioilla on todistustaakka väärässä – jopa pyytämällä tutkijoita, kansalaisjärjestöjä ja puolustavia kansallisvaltioita osoittamaan, että kalastuksella tai merenkululla on kielteisiä vaikutuksia – sen sijaan, että hyväksyisivät, että kielteisiä vaikutuksia on lievennettävä kaikkien eduksi.

Tapaustutkimuksessamme tai tässä uudessa välineessä nostamme ristiriitaa oikeuksista biologisen monimuotoisuuden kestävään käyttöön. Toisaalta meillä on biologinen monimuotoisuus, ekosysteemien tasapaino, jaetut edut ja vastuut sekä pandemioiden lääkeuhkien ratkaiseminen. Toisaalta pyrimme suojelemaan immateriaalioikeuksia, jotka johtavat tuotteiden ja voittojen kehittämiseen, olivatpa ne peräisin suvereniteetista tai yksityisestä omaisuudesta. Ja lisää se, että osa ihmisen toiminnasta avomerellä (erityisesti kalastus) on jo nykymuodossaan kestämätöntä biologisen monimuotoisuuden hyväksikäyttöä, ja se on palautettava.

Valitettavasti kansakunnilla, jotka vastustavat uutta biologisen monimuotoisuuden hallintavälinettä kansallisten lainkäyttöalueiden ulkopuolella, on yleensä resurssit ottaa mitä haluavat, milloin haluavat: käyttämällä kotimaansa tukemia moderneja yksityisiä (merirosvoja), kuten he olivat 17., 18. ja 19-luvulla. Samoin nämä maat saapuvat neuvotteluihin suurten, hyvin valmistautuneiden ja hyvin resursoitujen valtuuskuntien kanssa, joilla on selkeät tavoitteet, jotka tukevat heidän henkilökohtaisia ​​etujaan. Muun maailman on noustava seisomaan ja laskettava. Ja kenties vaatimattomat ponnistelumme auttaa muita pienempiä kehitysmaita tulemaan valmiiksi tuovat tulosta.