Vastauksemme COVID-19: een

Kun COVID-19-vastauksen aiheuttamat häiriöt jatkuvat, yhteisöt kamppailevat lähes kaikilla tasoilla, vaikka ystävällisyys ja tuki tarjoavat lohtua ja huumoria. Surremme kuolleita ja tunnemme myötätuntoa niitä, joille alkeellisia rituaaleja ja erikoistilaisuuksia jumalanpalveluksista valmistujaisiin ei tule noudattaa tavalla, jota emme olisi edes ajatelleet noin vuosi sitten. Olemme kiitollisia niille, joiden on joka päivä tehtävä päätös mennä töihin ja asettaa itsensä (ja perheensä) vaaraan vuorollaan ruokakaupoissa, apteekeissa, sairaanhoitolaitoksissa ja muissa paikoissa. Haluamme lohduttaa niitä, jotka ovat menettäneet perheen ja omaisuuden hirvittävissä myrskyissä, jotka ovat tuhonneet yhteisöjä sekä Yhdysvalloissa että läntisellä Tyynellämerellä – vaikka COVID-19-protokollat ​​vaikuttavatkin reagointiin. Tiedämme, että perustavanlaatuiset rodulliset, yhteiskunnalliset ja lääketieteelliset epäoikeudenmukaisuudet ovat tulleet laajemmin paljastetuiksi, ja niihin on puututtava aggressiivisemmin.

Olemme myös hyvin tietoisia siitä, että nämä viimeiset kuukaudet ja tulevat viikot ja kuukaudet tarjoavat oppimismahdollisuuden kartoittaa polku, joka on pikemminkin ennakoiva kuin reaktiivinen, joka ennakoi ja valmistautuu mahdollisuuksien mukaan tuleviin muutoksiin jokapäiväisessä elämässämme: Strategiat parantaakseen pääsyä testaukseen, seurantaan, hoitoon sekä suojavarusteisiin ja -varusteisiin, joita kaikki tarvitsevat terveydellisissä hätätilanteissa; Puhtaiden ja luotettavien vesihuoltojen merkitys; ja varmistaa, että perustavanlaatuiset elämää ylläpitävät järjestelmämme ovat niin terveitä kuin voimme tehdä niistä. Hengittämämme ilman laatu voi, kuten tiesimme, vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ihmiset sietävät hengitystiesairauksia, mukaan lukien COVID-19 – tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden peruskysymys.

Meri tarjoaa meille happea – korvaamattoman arvokasta palvelua – ja tätä kapasiteettia on puolustettava koko tuntemamme elämän, jotta se selviytyisi. On selvää, että terveen ja runsaan valtameren palauttaminen on välttämätöntä, se ei ole valinnaista – emme tule toimeen ilman valtameren ekosysteemipalveluita ja taloudellisia etuja. Ilmastonmuutos ja kasvihuonekaasupäästöt häiritsevät jo valtamerten kykyä hillitä äärimmäisiä sääolosuhteita ja tukea perinteisiä sadekuvioita, joiden varaan olemme suunnitelleet järjestelmämme. Valtameren happamoituminen uhkaa myös hapentuotantoa.

Muutokset tapamme elää, työskennellä ja leikkiessä ovat uppoaneet vaikutuksiin, joita jo näemme ilmastonmuutoksesta – ehkä vähemmän jyrkästi ja äkillisesti kuin nyt kokemamme välttämätön etääntyminen ja syvä menetys, mutta muutos on jo käynnissä. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi meidän on tapahduttava perustavanlaatuisia muutoksia tavassamme elää, työskennellä ja pelata. Ja joillakin tavoilla pandemia on tarjonnut joitain oppitunteja – jopa erittäin kovia – valmistautumisesta ja suunnitellusta kestävyydestä. Ja joitain uusia todisteita, jotka tukevat elämää ylläpitävien järjestelmien – ilman, veden, valtameren – turvaamisen tärkeyttä tasa-arvon, paremman turvallisuuden ja runsauden lisäämiseksi.

Kun yhteiskunnat nousevat seisokista ja työskentelevät niin äkillisesti pysähtyneen taloudellisen toiminnan käynnistämiseksi uudelleen, meidän on ajateltava eteenpäin. Meidän on suunniteltava muutosta. Voimme valmistautua muutokseen ja häiriöihin tietäen, että julkisen terveydenhuollon järjestelmämme on oltava vankka – saastumisen ehkäisystä suojavarusteisiin jakelujärjestelmiin. Emme voi estää tornadoja, mutta voimme auttaa yhteisöjä reagoimaan tuhoon. Emme voi estää epidemioita, mutta voimme estää niiden kehittymisen pandemioiksi. Meidän on suojeltava haavoittuvimpia – yhteisöjä, resursseja ja elinympäristöjä – vaikka pyrimmekin sopeutumaan uusiin rituaaleihin, käyttäytymismalleihin ja strategioihin meidän kaikkien parhaaksi.