Kosteikkojen suojelu ympäri maailmaa, ennen ja nyt: Ramsarin sopimus

Kirjailija: Luke Elder
Sabine Wetlands Walk, Hackberry, Louisiana (Kuva: Louisiana Tourism Locations & Events – Peter A Mayer Advertising / Assoc. Creative Director: Neil Landry; Account Executives: Fran McManus & Lisa Costa; Art Production: Janet Riehlmann)
Sabine Wetlands Walk, Hackberry, Louisiana (Kuva: Louisiana Tourism Locations & Events – Peter A Mayer Advertising / Assoc. Creative Director: Neil Landry; Account Executives: Fran McManus & Lisa Costa; Art Production: Janet Riehlmann)

Joka vuosi ahdistuneet rannikkoyhteisöt tarkkailevat ennustetta lähestyvistä trooppisista sykloneista, joita kutsutaan hurrikaaniksi tai taifuuniksi niiden kypsyessä riippuen siitä, missä ne ovat. Kun myrskyt lähestyvät maata, kuten hurrikaani Isaac teki viime kuun lopulla, myrskyn tiellä olevia yhteisöjä muistutetaan rannikon kosteikkojen, metsien ja muiden elinympäristöjen arvosta niiden suojelemisessa myrskyn pahimmilta vaikutuksilta.

Nykypäivän maailmassa, jossa merenpinta nousee ja ilmasto lämpenee, kosteikot ja kosteikkojen ekosysteemitoiminnot ovat olennainen osa ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä. Lisäksi kosteikot ovat tärkeä taloudellisen, tieteellisen ja virkistysarvon lähde. Silti nämä ekosysteemit joutuvat rappeutumaan ja tuhoutumaan.
RAMSARKosteikot voivat aiheuttaa korjaamattomia menetyksiä kosteikkojen kehityksen asteittaisesta tunkeutumisesta maan puolelta ja kosteikkojen eroosiosta vedestä ihmisen tekemien vesiväylien ja muiden toimien vuoksi. Hieman yli 40 vuotta sitten kansakunnat kokoontuivat tunnustamaan kosteikkojen ja lähellä olevien elinympäristöjen arvon ja kehittämään puitteet niiden suojelulle. Ramsarin yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jonka tarkoituksena on auttaa estämään tämä tunkeutuminen sekä tukemaan ponnisteluja kosteikkojen ennallistamiseksi, kunnostamiseksi ja säilyttämiseksi maailmanlaajuisesti. Ramsarin sopimus suojelee kosteikkoja niiden ainutlaatuisten ekologisten toimintojen ja palveluiden vuoksi, kuten vesistöjen säätelyn ja niiden tarjoaman elinympäristön biologiselle monimuotoisuudelle ekosysteemitasolta aina lajitasolle asti.
Alkuperäinen kosteikkoja koskeva yleissopimus pidettiin Iranin kaupungissa Ramsarissa vuonna 1971. Vuoteen 1975 mennessä yleissopimus oli täysimääräinen ja tarjosi puitteet kansalliselle ja kansainväliselle toiminnalle ja yhteistyölle kosteikkojen ja niiden luonnonvarojen ja palvelujen kestävän suojelun ja ylläpidon edistämiseksi. . Ramsarin sopimus on hallitustenvälinen sopimus, joka velvoittaa jäsenmaat ylläpitämään tiettyjen kosteikkojen ekologista koskemattomuutta ja ylläpitämään näiden kosteikkojen kestävää käyttöä. Konventin missiona on "kaikkien kosteikkojen suojelu ja viisas käyttö paikallisten, alueellisten ja kansallisten toimien ja kansainvälisen yhteistyön avulla panoksena kestävän kehityksen saavuttamiseen kaikkialla maailmassa".
Ramsarin sopimus eroaa muista vastaavista maailmanlaajuisista ympäristötoimista kahdella tärkeällä tavalla. Ensinnäkin se ei ole sidoksissa Yhdistyneiden Kansakuntien monenvälisten ympäristösopimusten järjestelmään, vaikka se toimii muiden MEA:iden ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja on tunnettu sopimus, joka liittyy kaikkiin muihin biologista monimuotoisuutta koskeviin sopimuksiin. Toiseksi se on ainoa maailmanlaajuinen ympäristösopimus, joka käsittelee tiettyä ekosysteemiä: kosteikkoja. Yleissopimuksessa käytetään suhteellisen laajaa kosteikkojen määritelmää, joka sisältää "sot ja suot, järvet ja joet, märät niityt ja turvemaat, keitaat, suistot, suistot ja vuorovesitasangot, lähellä rannikkoa olevat merialueet, mangrovemet ja koralliriutat sekä ihmisen aiheuttamat kohteet, kuten kalalammet, riisipellot, säiliöt ja suolaaltaat."
Ramsarin yleissopimuksen kulmakivi on Ramsarin kansainvälisten kosteikkojen luettelo, luettelo kaikista kosteikoista, jotka yleissopimus on nimennyt alueiksi, jotka ovat tärkeitä rannikon ja meren luonnonvarojen terveydelle kaikkialla maailmassa.
Listan tavoitteena on "kehittää ja ylläpitää kansainvälistä verkostoa kosteikoista, jotka ovat tärkeitä globaalin biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle ja ihmiselämän ylläpitämiselle niiden ekosysteemikomponenttien, prosessien ja hyötyjen/palveluiden ylläpitämisen kautta." Liittyessään Ramsarin sopimukseen jokainen maa on velvollinen nimeämään vähintään yhden kosteikkoalueen kansainvälisesti merkittäväksi kosteikkoksi, kun taas muut jäsenvaltiot valitsevat muut alueet nimettyjen kosteikkojen luetteloon.
Joitakin esimerkkejä Pohjois-Amerikasta löydetyistä kansainvälisesti merkittävistä Ramsarin kosteikoista ovat Chesapeake Bay Estuarine Complex (USA), Laguna de Términosin luonnonsuojelualue Campechessa (Meksiko), suojelualue Kuuban Isla de la Juventudin eteläpäässä, Evergladesin kansallispuisto Florida (USA) ja Alaskan paikka Kanadan Fraser-joen suistossa. Kaikki Ramsarin alueet, joilla on vaikeuksia säilyttää yleissopimuksessa määrätty ekologinen ja biologinen koskemattomuus, voidaan lisätä erityisluetteloon ja saada teknistä apua alueen kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi. Lisäksi maat voivat hakea tukea Ramsar Small Grants Fund -rahastosta ja Wetlands for the Future -rahastosta kosteikkojen suojeluhankkeiden toteuttamiseen. Yhdysvaltain kansallinen kala- ja villieläinpalvelu toimii johtavana virastona 34 Ramsarin toimipisteessä Yhdysvalloissa ja koordinoi muiden maiden kanssa.
Ramsarin yleissopimuksessa järjestetään joka kolmas vuosi sopimuspuolten konferenssi (COP), jossa keskustellaan ja edistetään yleissopimuksen suuntaviivojen ja politiikkojen soveltamista edelleen. Päivittäisen toiminnan osalta Sveitsin Glandissa on Ramsar-sihteeristö, joka johtaa valmistelukuntaa kansainvälisesti. Kansallisella tasolla jokaisella sopimuspuolella on nimetty hallintoviranomainen, joka valvoo yleissopimuksen suuntaviivojen täytäntöönpanoa omassa maassaan. Vaikka Ramsarin sopimus on kansainvälinen pyrkimys, yleissopimus kannustaa myös jäsenmaita perustamaan omia kansallisia kosteikkokomiteoita, ottamaan mukaan kansalaisjärjestöjen osallistuminen ja kansalaisyhteiskunnan sitoutuminen kosteikkojen suojeluun.
Heinäkuu 2012 oli Ramsarin yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin 11. kokous, joka pidettiin Bukarestissa, Romaniassa. Siellä korostettiin, kuinka kestävä kosteikkojen matkailu edistää vihreää taloutta.
Konferenssi päättyi kunnianosoituksiin tehdystä suuresta työstä ja tunnustuksesta, että tarvitaan jatkuvaa sinnikkyyttä ja omistautumista kosteikkojen suojelulle ja ennallistamiselle kaikkialla maailmassa. Merien suojelun näkökulmasta Ramsarin yleissopimus tukee yhden valtamerten terveyden kannalta kriittisimmistä rakennuspalikoista.
Yhdysvallat: 34 Ramsarin aluetta, 4,122,916.22 15 2012 hehtaaria XNUMX. kesäkuuta XNUMX (Lähde: USFWS)

Ash Meadows National Wildlife Refuge 18    
Nevada
9,509 ha
Bolinasin laguuni 01    
Kalifornia
445 ha
Cache-Lower White Rivers 21    
Arkansas
81,376 ha
Cache River-Cypress Creek Wetlands 01    
Illinois
24,281 ha
Caddo Lake 23    
Texas
7,977 ha
Catahoula-järvi 18    
Louisiana
12,150 ha
Chesapeake Bay Estuarine Complex 04/06/87    
Virginia
45,000 ha
Cheyenne Bottoms 19    
Kansas
10,978 ha
Congareen kansallispuisto 02    
South Carolina
10,539 ha
Connecticut River Estuary & Tidal Wetlands Complex 14    
Connecticut
6,484 ha
Corkscrew Swamp Sanctuary 23    
Florida
5,261 ha
Delaware Bay Estuary 20    
Delaware, New Jersey
51,252 ha
Edwin B Forsythe National Wildlife Refuge 18    
New Jersey
13,080 ha
Evergladesin kansallispuisto 04    
Florida
610,497 ha
Francis Beidlerin metsä 30    
South Carolina
6,438 ha
Nurmialueiden ekologinen alue 02/02/05    
Kalifornia
65,000 ha
Humbug Marsh 20    
Michigan
188 ha
Horicon Marsh 04    
Wisconsin
12,912 ha
Izembek Lagoon National Wildlife Refuge 18    
Alaska
168,433 ha
Kakagon ja Bad River Sloughs 02    
Wisconsin
4,355 ha
Kawainui ja Hamakua Marsh Complex 02/02/05    
Havaiji
414 ha
Laguna de Santa Rosa Wetland Complex 16    
Kalifornia
1576 ha
Okefenokee National Wildlife Refuge 18    
Georgia, Florida
162,635 ha
Palmyran atollin kansallinen villieläinsuojelualue 01    
Havaiji
204,127 ha
Pelican Island National Wildlife Refuge 14    
Florida
1,908 ha
Quivira National Wildlife Refuge 12    
Kansas
8,958 ha
Roswell Artesian Wetlands 07    
New Mexico
917 ha
Sand Lake National Wildlife Refuge 03    
South Dakota
8,700 ha
Sue ja Wes Dixonin vesilintusuojelualue Hennepinissä ja
Hopper Lakes 02    
Illinois
1,117 ha
Emiquon-kompleksi 02    
Illinois
5,729 ha
Tijuana-joen kansallinen suistotutkimusalue 02    
Kalifornia
1,021 ha
Tomales Bay 30    
Kalifornia
2,850 ha
Ylä-Mississippi-joen tulvakosteikot 05    
Minnesota, Wisconsin, Iowa, Illinois
122,357 ha
Wilma H. ​​Schiermeier Olentangy-joen kosteikkotutkimuspuisto 18    
Ohio
21 ha
Luke Elder työskenteli TOF-tutkimuksen kesäharjoittelijana kesällä 2011. Seuraavan vuoden hän opiskeli Espanjassa, missä hän työskenteli Espanjan kansallisessa tutkimusneuvostossa heidän ympäristötalousryhmässään. Tänä kesänä Luke työskenteli luonnonsuojeluharjoittelijana The Nature Conservancyssa tehden maanhoitoa ja taloudenhoitoa. Middlebury Collegessa vanhempi Luke on pääaineenaan luonnonsuojelubiologia ja ympäristötutkimukset sivuaineenaan espanja, ja toivoo löytävänsä tulevaisuuden uransa merensuojelun parissa.