Ocean Climate Nexus

Yhdysvallat liittyy tänään uudelleen Pariisin sopimukseen, joka on maailmanlaajuinen sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan kansallisten ja yhteistyökykyisten kansainvälisten toimien avulla. Jäljelle jää vain seitsemän 197 maata, jotka eivät ole sopimuksen osapuolia. Eroaminen Pariisin sopimuksesta, johon Yhdysvallat liittyi vuonna 2016, oli osittain epäonnistumista tunnustaa, että toimettomuuden kustannukset ja seuraukset ylittäisivät huomattavasti ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset. Hyvä uutinen on, että palaamme sopimukseen paremmin tietoisina ja valmiina tekemään tarvittavat muutokset kuin ennen.

Vaikka ihmisten aiheuttamat ilmastohäiriöt ovat suurin uhka valtamerille, valtameri on myös suurin liittolaisemme taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Joten aloitetaan työ palauttaaksemme valtameren oman kyvyn absorboida ja varastoida hiiltä. Rakennetaan jokaisen rannikko- ja saarivaltion kykyä seurata ja suunnitella ratkaisuja maansa vesille. Kunnostetaan meriheinäniityt, suot ja mangrovemetsät ja suojellaan samalla rantaviivaa vaimentamalla myrskytuloksia. Luodaan työpaikkoja ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia tällaisten luontopohjaisten ratkaisujen ympärille. Jatketaan meripohjaista uusiutuvaa energiaa. Samanaikaisesti vähennetään merenkulusta hiilidioksidipäästöjä, vähennetään meriliikenteen päästöjä ja otetaan käyttöön uusia teknologioita merenkulun tehostamiseksi.

Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittava työ jatkuisi riippumatta siitä, onko Yhdysvallat sopimuksen osapuoli vai ei – mutta meillä on mahdollisuus käyttää sen puitteita yhteisten tavoitteidemme edistämiseen. Merien terveyden ja runsauden palauttaminen on voittoisa, oikeudenmukainen strategia ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten lieventämiseksi ja kaiken valtameren elämän tukemiseksi – koko ihmiskunnan hyödyksi.

Mark J. Spalding Ocean Foundationin puolesta