Tuossa etiketissä on muutakin kuin silmät näkevät

Kirjailija: Miranda Ossolinski

Minun on myönnettävä, että tiesin enemmän tutkimuksesta kuin valtamerten suojeluasioista, kun aloitin työharjoittelun The Ocean Foundationissa kesällä 2009. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin välitin valtamerten suojelun viisautta muille. Aloin kouluttaa perhettäni ja ystäviäni, rohkaista heitä ostamaan villiä viljellyn lohen sijasta, vakuuttamaan isäni vähentämään tonnikalan kulutustaan ​​ja ottamaan esille Seafood Watchin taskuoppaani ravintoloissa ja ruokakaupoissa.

Toisena kesänäni TOF:ssa panostin "ympäristömerkintää" koskevaan tutkimusprojektiin yhteistyössä Environmental Law Instituten kanssa. "Ympäristöystävällisiksi" tai "vihreiksi" merkittyjen tuotteiden suosion kasvaessa tuntui yhä tärkeämmältä tarkastella tuotteelta vaadittavia erityisstandardeja ennen kuin se sai ympäristömerkin yksittäiseltä taholta. Toistaiseksi ei ole olemassa yhtä valtion tukemaa ympäristömerkkistandardia, joka liittyy kaloihin tai merestä saataviin tuotteisiin. On kuitenkin olemassa useita yksityisiä ympäristömerkintöjä (esim. Marine Stewardship Council) ja kala- ja äyriäistuotteiden kestävyyden arviointeja (esim. Monterey Bay Aquariumin tai Blue Ocean Instituten laatimia) kuluttajien valintojen tekemiseksi ja parempien käytäntöjen edistämiseksi kalansaannissa tai -tuotannossa.

Tehtäväni oli tarkastella useita ympäristömerkintästandardeja selvittääkseni, mitkä voisivat olla asianmukaiset standardit kolmannen osapuolen sertifioinnissa mereneläville. Koska niin monet tuotteet olivat ympäristöystävällisiä, oli mielenkiintoista saada selville, mitä nämä etiketit todella sanoivat sertifioimistaan ​​tuotteista.

Yksi standardeista, joita tarkastelin tutkimuksessani, oli Life Cycle Assessment (LCA). LCA on prosessi, joka inventoi kaikki materiaali- ja energiapanokset ja -tuotot tuotteen kussakin elinkaaren vaiheessa. LCA, joka tunnetaan myös nimellä "kehdosta hautaan" -menetelmä, yrittää antaa tarkimman ja kattavimman mittauksen tuotteen ympäristövaikutuksista. Näin ollen LCA voidaan sisällyttää ympäristömerkille asetettuihin standardeihin.

Green Seal on yksi monista tarroista, joka on sertifioinut kaikenlaisia ​​päivittäisiä tuotteita kierrätetystä tulostinpaperista nestemäiseen käsisaippuaan. Green Seal on yksi harvoista merkittävistä ympäristömerkeistä, jotka sisällyttivät LCA:n tuotteen sertifiointiprosessiin. Sen sertifiointiprosessi sisälsi elinkaariarviointijakson, jota seurasi toimintasuunnitelman toteuttaminen elinkaarivaikutusten vähentämiseksi tutkimuksen tulosten perusteella. Näiden kriteerien ansiosta Green Seal täyttää ISO:n (International Organization for Standardization) ja Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston asettamat standardit. Tutkimukseni aikana kävi selväksi, että standardienkin on täytettävä standardit.

Huolimatta niin monien standardien monimutkaisuuksista standardien sisällä, opin ymmärtämään paremmin sellaisten tuotteiden sertifiointiprosessia, joissa on Green Sealin kaltainen ympäristömerkki. Green Sealin etiketillä on kolme sertifiointitasoa (pronssi, hopea ja kulta). Kumpikin rakentuu peräkkäin toisilleen, joten kaikkien kultatason tuotteiden tulee täyttää myös pronssi- ja hopeatason vaatimukset. LCA on osa jokaista tasoa ja sisältää vaatimukset raaka-aineen hankinnasta, valmistusprosessista, pakkausmateriaaleista sekä tuotteiden kuljetuksesta, käytöstä ja hävittämisestä aiheutuvien vaikutusten vähentämiseksi tai poistamiseksi.

Jos siis halutaan sertifioida kalatuote, on tarkasteltava, mistä kala on pyydetty ja miten (tai missä se on kasvatettu ja miten). Sieltä LCA:n käyttämiseen saattaa liittyä se, kuinka pitkälle se kuljetettiin prosessoitavaksi, kuinka se käsiteltiin, miten se kuljetettiin, pakkausmateriaalien (esim. styroksi ja muovikääre) tuotannon ja käytön tunnetut vaikutukset ja niin edelleen, aina kuluttajan jätteiden osto ja hävittäminen. Viljeltyjen kalojen osalta tarkasteltaisiin myös käytetyn rehun tyyppiä, rehulähteitä, antibioottien ja muiden lääkkeiden käyttöä sekä tilan tilojen jätevesien käsittelyä.

LCA:sta oppiminen auttoi minua ymmärtämään paremmin ympäristövaikutusten mittaamisen monimutkaisuutta, jopa henkilökohtaisella tasolla. Vaikka tiedän, että minulla on haitallinen vaikutus ympäristöön ostamieni tuotteiden, kuluttamieni elintarvikkeiden ja roskikseen heittämien tavaroiden kautta, on usein vaikea nähdä, kuinka merkittävä se vaikutus todella on. "Kehdosta hautaan" -näkemyksen avulla on helpompi ymmärtää tuon vaikutuksen todellinen laajuus ja ymmärtää, että käyttämäni asiat eivät ala ja pääty minuun. Se rohkaisee minua olemaan tietoinen vaikutukseni ulottuvuudesta, pyrkimään vähentämään sitä ja pitämään Seafood Watchin taskuoppaani mukana!

Entinen TOF-tutkijaharjoittelija Miranda Ossolinski on valmistunut vuonna 2012 Fordhamin yliopistosta, jossa hän opiskeli espanjaksi ja teologiaksi. Hän vietti nuoremman vuoden kevään opiskellessaan Chilessä. Hän suoritti äskettäin kuuden kuukauden työharjoittelun Manhattanilla PCI Media Impactissa, kansalaisjärjestössä, joka on erikoistunut viihdekasvatukseen ja sosiaalisen muutoksen viestintään. Hän työskentelee nyt mainonnan parissa New Yorkissa.