Elävät eläimet varastoivat hiiltä. Jos otat kalan merestä ja syöt sen, sen kalan hiilivarasto katoaa valtamerestä. Oceanic sininen hiili viittaa luonnollisiin tavoihin, joilla meren selkärankaiset (ei vain kalat) voivat auttaa pyydystämään ja sitomaan hiiltä, ​​mikä mahdollisesti lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Meressä hiili virtaa ravintoverkoston läpi. Kasviplankton kiinnittää sen ensin fotosynteesin avulla pinnalle. Kulutuksen kautta hiili siirtyy ja varastoituu kasveja syövän meren eliön, kuten krilliin, elimiin. Saalistuksen kautta hiili kertyy suurempiin meren selkärankaisiin, kuten sardiineihin, haihin ja valaisiin.

Valaat keräävät hiiltä kehoonsa pitkän elämänsä aikana, joista osa ulottuu jopa 200 vuoteen. Kun he kuolevat, ne uppoavat valtameren pohjaan ja vievät hiiltä mukanaan. tutkimus osoittaa, että jokainen suuri valas sitoo keskimäärin noin 33 tonnia hiilidioksidia. Puun osuus valaan hiiliabsorptiosta samana aikana on vain enintään 3 prosenttia.

Muut meren selkärankaiset varastoivat pienempiä määriä hiiltä lyhyempiä aikoja. Niiden kokonaisvarastointikapasiteetti tunnetaan nimellä "biomassahiili". Meren sinisten hiilivarastojen suojeleminen ja parantaminen merieläimissä voi johtaa suojelu- ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa (UAE) on hiljattain tehty kokeellinen pilottitutkimus, jonka tarkoituksena on auttaa ymmärtämään valtameren sinistä hiiltä maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen haasteeseen vastaamisessa ja kestävän kalastus- ja meripolitiikan tukemisessa.

Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pilottiprojektin tilasi Abu-Dhabi Global Environmental Data Initiative (AGEDI) ja sitä tuki Blue Climate Solutions -projekti. Ocean Foundationja Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) kautta GRID-Arendal, joka toteuttaa ja suorittaa Global Environment Facility Blue Forest -projekti.

Tutkimuksessa käytettiin olemassa olevia tietokokonaisuuksia ja menetelmiä kvantifioidakseen ja arvioidakseen kalojen, valaiden, dugongien, merikilpikonnien ja merilintujen kykyä varastoida ja sitoa hiiltä.

"Analyysi edustaa maailman ensimmäistä valtameren sinisen hiilen auditointia ja politiikan arviointia kansallisella tasolla, ja sen avulla Yhdistyneiden arabiemiirikuntien asiaankuuluvat politiikka- ja hallintoyksiköt voivat arvioida vaihtoehtoja valtameren sinisen hiilen politiikan mahdolliselle täytäntöönpanolle paikallisella ja kansallisella tasolla", sanoo tiedotteessa. Ahmed Abdulmuttaleb Baharoon, AGEDI:n vt. johtaja. "Tämä työ on vahva tunnustus meren elämän säilyttämisen ja kestävän hoidon mahdollisuuksista tulla tunnustetuksi tärkeäksi luontopohjaiseksi ratkaisuksi maailmanlaajuiseen ilmastohaasteeseen", hän lisää.

Biomassahiili on yksi yhdeksän tunnistettua valtameren sinisen hiilen reittiä jolloin meren selkärankaiset voivat välittää hiilen varastointia ja sitomista.

UAE Oceanic Blue -hiiliauditointi

Yksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien tutkimuksen tavoitteista oli arvioida meren selkärankaisten biomassan hiilivarastoja keskittyen Abu Dhabin emiraattiin, josta oli saatavilla suurin osa olemassa olevista tiedoista.

Biomassan hiilen varastointipotentiaalia arvioitiin kahdella tavalla. Ensinnäkin biomassan menetetty hiilivarastopotentiaali arvioitiin analysoimalla kalastuksen saalistietoja. Toiseksi merinisäkkäiden, merikilpikonnien ja merilintujen nykyinen biomassan hiilen varastointipotentiaali (eli biomassan hiilivarasto) arvioitiin analysoimalla runsaustietoja. Kalojen runsautta koskevien tietojen puutteen vuoksi analyysihetkellä kalat jätettiin biomassan hiilivarastoarvioiden ulkopuolelle, mutta nämä tiedot tulisi sisällyttää tuleviin tutkimuksiin.

Selvityksessä arvioitiin, että vuoden 2018 aikana biomassan hiilivarastopotentiaalia menetettiin 532 tonnia kalasaaliiden vuoksi. Tämä vastaa lähes 520 tonnin biomassahiilivarastoa Abu Dhabin emiraatissa merinisäkkäistä, merikilpikonnia ja merilintuja.

Tämä biomassahiilivarasto koostuu dugongeista (51 %), merikilpikonnasta (24 %), delfiineistä (19 %) ja merilintuista (6 %). Tässä tutkimuksessa analysoiduista 66 lajista (53 kalastuslajia, kolme merinisäkäslajia, kaksi merikilpikonnalajia ja kahdeksan merilintulajia) kahdeksalla (12 %) on suojelun taso haavoittuvainen tai korkeampi.

”Biomassahiili – ja valtameren sininen hiili yleensä – on vain yksi monista näiden lajien tarjoamista ekosysteemipalveluista, eikä sitä siksi pidä nähdä erillään tai muiden suojelustrategioiden korvikkeena”, sanoo Merinisäkkäiden asiantuntija Heidi Pearson. Kaakkois-Alaskan yliopisto ja biomassahiilitutkimuksen johtava kirjoittaja. 

"Meren selkärankaisten biomassan hiilivarastojen suojelu ja parantaminen voi olla yksi monista strategioista suojelusuunnitteluun ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen Arabiemiirikunnissa", hän lisää.

"Tulokset vahvistavat valaiden ja muiden meren elävien suuren ekologisen arvon ilmaston lieventämisessä", sanoo Mark Spalding, Ocean Foundationin puheenjohtaja. "On ratkaisevan tärkeää, että maailmanlaajuinen yhteisö pitää näitä todisteita osana jatkuvia pyrkimyksiään hallita ja elvyttää meren elämää ja torjua globaalia ilmastonmuutosta", hän lisää.

Oceanic Blue -hiilipolitiikan arviointi

Hankkeen toinen tavoite oli tutkia valtameren sinisen hiilen käyttökelpoisuutta politiikan työkaluna, jolla tuetaan meren luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Tutkimuksessa tutkittiin myös 28 rannikko- ja meriympäristön sidosryhmää arvioidakseen tietoa, asenteita ja käsityksiä valtameren sinisen hiilen käsitteestä ja sen merkityksestä politiikan kannalta. Politiikan arvioinnissa havaittiin, että valtameren sinisen hiilen politiikan soveltamisella on merkittävää poliittista merkitystä ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kalastuksenhoidon aloilla kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.

"Suurin enemmistö kyselyyn osallistuneista oli samaa mieltä siitä, että valtameren sinisen hiilen arvon kansainvälistä tunnustamista pitäisi lisätä ja että se tulisi sisällyttää suojelu- ja ilmastonmuutoksen hillitsemisstrategioihin", sanoo Steven Lutz, GRID-Arendalin sinisen hiilen asiantuntija ja johtaja. politiikan arvioinnin kirjoittaja. "Hiilipäästöjen vähentämisen välttämättömyydestä huolimatta tämä tutkimus vahvistaa, että meren suojelu ilmastonhallintastrategiana on toteuttamiskelpoinen, se otetaan todennäköisesti hyvin vastaan ​​ja sillä on paljon potentiaalia", hän lisää.

"Nämä löydöt ovat maailman ensimmäiset laatuaan ja edistävät merkittävästi keskusteluja valtamerten suojelusta ja hallinnasta ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhteydessä", sanoo Isabelle Vanderbeck, meren ekosysteemiasiantuntija Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmasta (UNEP).

"Sininen merihiili voi olla osa tietopakettia, jota käytetään ilmastonmuutoksen hillitsemisstrategioiden, kestävän kalastuksen, suojelupolitiikan ja meren aluesuunnittelun kehittämisessä. Tämä tutkimus kaventaa merkittävästi merensuojelun ja ilmastonmuutospolitiikan välistä kuilua ja on mahdollisesti erittäin relevantti valtameritoimille, joista odotetaan keskusteltavan tämän vuoden YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa marraskuussa”, hän lisää.

- Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen meritieteen vuosikymmen (2021–2030) Joulukuussa 2017 julistus tarjoaa yhteiset puitteet sen varmistamiseksi, että valtameritiede voi täysin tukea maiden toimia valtamerien kestävän hoidon varmistamiseksi ja erityisesti vuoden 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman saavuttamiseksi.

Lisätietoja saat Steven Lutzilta (GRID-Arendal): [sähköposti suojattu] tai Gabriel Grimsditch (UNEP): [sähköposti suojattu] tai Isabelle Vanderbeck (UNEP): [sähköposti suojattu]