WHMSI: Hyviä naapureita tukemaan vaeltavia eläimiä

Kirjoittaja: Mark J. Spalding, presidentti

Minulla oli suuri onni viettää tämän viikon alkupuolen erityistapaamisessa kumppaneidemme kanssa US Fish and Wildlife Servicen kansainvälisessä osastossa. Amerikan valtioiden järjestön isännöimässä kokouksessa juhlittiin pyrkimyksiä suojella läntisen pallonpuoliskon vaeltavia lajeja. Kokoontui parikymmentä henkilöä, jotka edustivat 6 maata, 4 kansalaisjärjestöä, 2 Yhdysvaltain kabinettiosastoa ja 3 kansainvälisen konventin sihteeristöjä. Olemme kaikki WHMSI:n, Western Hemisphere Migratory Species Initiativen, ohjauskomitean jäseniä. Kollegamme valitsivat meidät ohjaamaan Initiativen kehitystä ja ylläpitämään yhteydenpitoa sidosryhmien kanssa konferenssien välillä. 

Kaikilla läntisen pallonpuoliskon mailla on yhteinen biologinen, kulttuurinen ja taloudellinen perintö – muuttolintujen, valaiden, lepakoiden, merikilpikonnien ja perhosten kautta. WHMSI syntyi vuonna 2003 edistämään yhteistyötä näiden monien lajien suojelemiseksi, jotka liikkuvat ottamatta huomioon poliittisia rajoja maantieteellisillä reiteillä ja vuosisatoja kehitteillä olevia ajallisia malleja. Yhteinen suojelu edellyttää, että maat tunnistavat rajat ylittävät lajit ja jakavat paikallista tietoa kulkeutuvien lajien elinympäristötarpeista ja -käyttäytymisestä. Koko kaksipäiväisen kokouksen ajan kuulimme pallonpuoliskon sisäisistä ponnisteluista Paraguayn, Chilen, Uruguayn, El Salvadorin, Dominikaanisen tasavallan ja St. Lucian edustajilta sekä CITES-sihteeristöltä, vaeltavien lajien yleissopimukselta, USA:lta, American Birdilta. Conservancy, Amerikan välinen merikilpikonnien suojelua ja säilyttämistä koskeva yleissopimus ja Karibian lintujen suojelu- ja tutkimusyhdistys.

Kalat, linnut, nisäkkäät, merikilpikonnat, valaat, lepakot, hyönteiset ja muut vaeltavat lajit tarjoavat arktiselta Etelämantereelle läntisen pallonpuoliskon maiden ja ihmisten yhteisiä ekologisia ja taloudellisia palveluita. Ne ovat ravinnon, toimeentulon ja virkistyksen lähteitä, ja niillä on tärkeä tieteellinen, taloudellinen, kulttuurinen, esteettinen ja henkinen arvo. Näistä eduista huolimatta monia vaeltavia villieläinlajeja uhkaavat yhä enemmän koordinoimaton kansallisen tason hoito, elinympäristön huononeminen ja häviäminen, haitalliset vieraslajit, saastuminen, liiallinen metsästys ja kalastus, sivusaaliit, kestämättömät vesiviljelykäytännöt sekä laiton pyynti ja laiton kauppa.

Tässä ohjauskomitean kokouksessa käytimme paljon aikaa työstämään periaatteita ja niihin liittyviä toimia muuttolintujen suojelemiseksi, jotka kuuluvat pallonpuoliskollamme erityisen kiinnostaviin lajeihin. Sadat lajit vaeltavat eri vuodenaikoina. Nämä muuttoliikkeet ovat kausiluonteinen potentiaalisten matkailudollarien lähde ja hallintahaaste, koska lajit eivät ole asukkaita ja yhteisöjä voi olla vaikea vakuuttaa niiden arvosta tai koordinoida oikeantyyppisten elinympäristöjen suojelua.

Lisäksi on ongelmia esteettömän kehityksen ja lajien kaupan vaikutuksista ravinnoksi tai muihin tarkoituksiin. Olin esimerkiksi yllättynyt kuullessani, että kilpikonnat – kaikenlaiset – ovat uhanalaisten selkärankaisten lajien kärjessä koko pallonpuoliskolla. Aiempi kysyntä lemmikkikaupoille on syrjäytynyt makeanveden kilpikonnien kysynnällä ihmisravinnoksi – mikä on johtanut niin vakaviin populaatioonnettomuuksiin, että Yhdysvallat ehdottaa hätätoimenpiteitä kilpikonnien suojelemiseksi seuraavassa kokouksessaan Kiinan tuella. osapuolista Yleissopimus uhanalaisten lajien kansainvälisestä kaupasta (CITES) maaliskuussa. Onneksi kysyntään voidaan suurelta osin vastata tarhattujen kilpikonnien ostoon tiukasti sitoutumalla ja luonnonvaraisille populaatioille voidaan antaa mahdollisuus elpyä riittävällä elinympäristön suojelulla ja sadonkorjuun eliminoinnilla.

Meille merensuojelun parissa kiinnostuksemme kohdistuu luonnollisesti merieläinten tarpeisiin – linnut, merikilpikonnit, kalat ja merinisäkkäät – jotka muuttavat pohjoiseen ja etelään joka vuosi. Tonnikalat vaeltavat Meksikonlahdelta, missä ne lisääntyvät, ja Kanadaan osana elinkaarta. Ryhmijät kutevat ryhmittyminä Belizen rannikon edustalla ja leviävät muille alueille. Joka vuosi tuhannet kilpikonnat lähtevät kotiin pesiville rannoille Karibian, Atlantin ja Tyynenmeren rannikolla munimaan, ja noin 8 viikkoa myöhemmin niiden poikaset tekevät samoin.

Harmaavalaat, jotka talvehtivat Bajassa lisääntyäkseen ja kantaakseen poikasiaan, viettävät kesänsä niin kaukana pohjoisessa kuin Alaskassa vaeltaen pitkin Kalifornian rannikkoa. Sinivalaat vaeltavat syömään Chilen vesille (pyhäkköyn Ocean Foundation oli ylpeä voidessaan auttaa perustamisessa), Meksikoon ja sen ulkopuolelle. Tiedämme kuitenkin vielä vähän tämän maan suurimman eläimen parittelukäyttäytymisestä tai lisääntymisalueista.

WHMSI 4 -kokouksen jälkeen Miamissa, joka pidettiin joulukuussa 2010, kehitimme kyselyn merialan kiireellisimpien ongelmien selvittämiseksi, mikä puolestaan ​​antoi meille mahdollisuuden kirjoittaa ehdotuspyyntöön pienten apurahojen ohjelman ehdotuksista näiden prioriteettien käsittelemiseksi. . Selvityksen tulokset osoittivat seuraavat muuttavat lajiluokat ja elinympäristöt eniten huolta aiheuttaviksi:

1. Pienet merinisäkkäät
2. Hait ja rauskut
3. Suuret merinisäkkäät
4. Koralliriutat ja mangrovet
5. Rannat (mukaan lukien pesimärannat)
   [Huom: merikilpikonnat sijoittuivat korkeimmalle, mutta ne kattoivat muun rahoituksen]

Näin ollen tämän viikon kokouksessa keskustelimme ja valitsimme apuraharahoitusta 5 37 erinomaisesta ehdotuksesta, jotka keskittyivät valmiuksien kehittämiseen, jotta nämä painopisteet voitaisiin paremmin saavuttaa parantamalla merkittävästi niiden suojelua.

Yhteiskäytössämme olevia työkaluja ovat mm.

1. Suojeltujen alueiden perustaminen valtakunnallisiin rajoihin, erityisesti niille, joita tarvitaan kasvatus- ja taimitarhoissa
2. RAMSARin, CITESin, maailmanperintöluettelon ja muiden suojaavien kansainvälisten sopimusten ja nimitysten hyödyntäminen yhteistyön ja täytäntöönpanon tukemiseksi
3. Tieteellisten tietojen jakaminen, erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamien vakavien muutosten mahdollisuuksista muuttoliiketoiminnassa.

Miksi ilmastonmuutos? Muuttomat lajit ovat muuttuvan ilmastomme näkyvimpien nykyisten vaikutusten uhreja. Tiedemiehet uskovat, että tietyt muuttosyklit laukaisevat yhtä paljon päivän pituuden kuin lämpötilan. Tämä voi aiheuttaa vakavia ongelmia joillekin lajeille. Esimerkiksi aikainen kevään sulaminen pohjoiseen voi tarkoittaa keskeisten tukikasvien aikaisempaa kukintaa ja siten etelästä "normaaliin" aikaan saapuvilla perhosilla ei ole mitään syötävää, eikä ehkä myöskään niiden siitosmunilla. Varhainen kevään sulaminen voi tarkoittaa, että kevättulvat vaikuttavat rannikon suoalueiden ravintoon muuttolintujen reiteillä. Epäkauden myrskyt – esim. tornadot hyvissä ajoin ennen ”normaalia” tornadokautta – voivat puhaltaa linnut kauas tutuilta reiteiltä tai maadoittaa ne vaaralliselle alueelle. Jopa erittäin tiheiden kaupunkialueiden tuottama lämpö voi muuttaa sadekuvioita tuhansien kilometrien päässä ja vaikuttaa sekä ravinnon että elinympäristön saatavuuteen vaeltaville lajeille. Vaeltavien merieläinten osalta valtameren kemian, lämpötilan ja syvyyden muutokset voivat vaikuttaa kaikkeen navigointisignaaleista ravinnon saantiin (esim. kalojen elinympäristöjen muuttuminen) haittatapahtumien sietokykyyn. Kun nämä eläimet sopeutuvat, myös ekomatkailuun perustuva toiminta saattaa joutua muuttumaan – jotta lajinsuojelun taloudellinen perusta säilyy.

Tein sen virheen, että poistuin huoneesta muutamaksi minuutiksi kokouksen viimeisenä aamuna ja näin ollen minut on nimetty WHMSI:n merikomitean puheenjohtajaksi, jota minulla on tietysti suuri kunnia palvella. Toivomme seuraavan vuoden aikana kehittävämme periaatteet ja toimintaprioriteetit, jotka ovat samanlaisia ​​kuin muuttolintujen parissa työskentelevät ihmiset. Joihinkin näistä kuuluu epäilemättä oppia lisää tavoista, joilla me kaikki voimme tukea monimuotoista ja värikästä vaeltavaa lajistoa, jotka ovat yhtä paljon riippuvaisia ​​pohjoisen ja etelän naapureidemme hyvästä tahdosta kuin omasta hyvästä tahdostamme ja sitoutumisestamme niiden suojeluun. .

Loppujen lopuksi vaeltavan villieläinten nykyisiin uhkiin voidaan puuttua tehokkaasti vain, jos niiden selviytymisestä kiinnostuneet keskeiset sidosryhmät voivat toimia yhdessä strategisena allianssina jakaen tietoa, kokemuksia, ongelmia ja ratkaisuja. Omalta osaltamme WHMSI pyrkii:

1. Rakenna maan valmiuksia suojella ja hallita muuttoliikkeitä
2. Paranna puolipallon välistä viestintää yhteistä etua koskevissa suojelukysymyksissä
3. Vahvistetaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa varten tarvittavan tiedon vaihtoa
4. Tarjoa foorumi, jossa esiin tulevat ongelmat voidaan tunnistaa ja käsitellä